top of page
_edited.jpg

Potilaiden kertomuksia

“Käytin Escitalopram -lääkitystä viisi viikkoa erittäin pienellä annoksella, jonka aikana sairastuin vakavasti. Lääke aiheutti koko elimistööni äkisti levinneen tulehduksellisen ohutsäieneuropatian sekä henkeä uhkaavan autonomisen toimintahäiriön. Lisäksi sain aivohermojen sekä pudendaalihermon neuropatian, vaikean aivotason tulehduksen ja siitä aiheutuneen huomattavan kognitiivisen häiriön. Myös näköni on muuttunut pysyvästi. Tunne-elämäni latistui huomattavasti ja päädyin täysipainoisesta elämästä vakavasti sairaaksi vain parissa kuukaudessa.” -Nimetön

“Lääkitystä lopettaessa voi tulla vakavia vieroitusoireita, dysautonomiaa ja autonomisen hermoston häiriöitä. Itse en tiennyt näistä lääkkeen aiheuttamista hermoston häiriötiloista, eikä niistä kukaan terveydenhuollon ammattilainen viestinyt. Kun kerroin ongelmista, ei niitä haluttu uskoa lääkkeestä johtuviksi vaan kannustettiin jatkamaan lääkehoitoa. Tällä hetkellä kärsin erittäin huonosta ääreisverenkierrosta ja ihon tunnottomuudesta, vaikka olen onnistunut lääkkeen lopettamaan. Minun on vaikea olla ajattelematta, että lääkkeen käytöllä ei olisi ollut vaikutusta fyysiseen hyvinvointiin psyykkisestä puhumattakaan. Kärsin myös vaikeudesta saada mielihyvää asioista ja koen, että tunteeni ovat latistuneet. Oireiden vuoksi tulevaisuuden tavoitteeni ja näkymät ovat kaventuneet. Lääkkeen aiheuttamat haitat tulisi ottaa vakavasti terveydenhuollossa sekä sairauden hoitoon etsittävä ratkaisuja, koska perusoikeudet eivät tahdo toteutua meidän PSSD:stä kärsivien kohdalla. ” -Nimetön

"Olen lopettanut mielialalääkkeet vuosia sitten eikä niiden aiheuttamat ongelmat ole helpottaneet vaikka aikaa on kulunut. Minulla ei ole lainkaan seksuaalisia haluja, genitaalialue on lähes täysin tunnoton, kärsin myös anhedoniasta, muistiongelmista, silmien samentumista sekä tinnituksesta. Elämänlaatuni on kärsinyt merkittävästi, en kykene enää seurustelemaan ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat kaventuneet. Ajatukseni ovat vahvasti tässä sairaudessa, toivon että terveydenhuollossa saataisiin mahdollisimman nopeasti apua meille ja että parannuskeino löytyy.” -Nimetön

"Tämä on varmaan yksi kauheimmista asioista joita ihminen voi elämässään kokea. Minulla ei ole mahdollisuutta tutustua itseeni, omiin haaveisiini tai edes siihen mitä haluan. Se mahdollisuus vietiin minulta jo nuorena. Tuntuu pahalta, kun muut ikäiseni suunnittelevat mihin lähtisivät opiskelemaan, osalla on jopa vakituinen työpaikka tai perhe tai muita tähän ikään kuuluvia asioita ja minä mietin miten selviän tästä päivästä.

En tämän sairauden takia pysty opiskelemaan tai käymään töissä, mitä ehdottomasti haluaisin tehdä. Minulla ei ole myöskään fyysistä jaksamista kovinkaan paljon, vaan arjen ponnistelut vievät lähes kaiken minusta. En ole se kuka oikeasti olen, vaan minun ja sairauteni välissä on seinä, joka estää minua näkemästä kuka todellisuudessa olen.

Lääkkeet joiden piti auttaa minua, veivätkin kaiken minusta ja sitä hintaa joudun maksamaan joka ikinen päivä, tunti, minuutti. Kaiken lisäksi useimmat lääkärit eivät ota tätä tosissaan eikä apua saa, pitävät tätä psyykkisenä, mitä se ei missään tapauksessa ole. Tiedän että elämä on epäreilua, mutta onko sen tosiaan oltava näin kohtuutonta?

En pysty edes enää koskemaan itseeni tai katsomaan itseäni peilistä, koska sairaudesta johtuva tunnottomuus on niin murskaavaa, ihan kuin minua ei olisi olemassakaan. Minulta on viety kaikki mahdollisuudet normaaleihin asioihin. En pysty edes seurustelemaan, saati perustamaan perhettä näin sairaana. Haluaisin kovasti kuitenkin opiskelemaan, tutustua uusiin ihmisiin ja joskus jopa saada sen oman perheen. Ainoa asia minkä avulla jaksaa jotenkin, on toivo paremmasta ja terveemmästä elämästä. Jos saisin apua tähän, se tuntuisi maanpäälliseltä ihmeeltä." -Nimetön

bottom of page